Coach Corner – yhteenvetoa päättyneestä kaudesta

Oriveden Ponnistuksen liigajoukkueen kausi 2011-2012 on pelattu.  Luonnollisesti päällimmäisenä tunteena on iso pettymys, mutta ilon hetkiäkin joukkueen taipaleelta löytyy.  Tavoitteeksi asetetut Suomen Cupin voitto ja Suomen mestaruus olivat erittäin kovia tavoitteita, mutta sellaisia joihin joukkue itse uskoi.  Tällä kertaa tavoitteet eivät valitettavasti täyttyneet.

Suomen Cupissa OrPo saavutti historiansa toisen hopeamitalin.  Voitto jäi erän päähän, LP Viestin lyödessä viiden erän taistelun jälkeen finaalissa luun kurkkuun.  Vanha sanonta ”niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana” kuvaa erinomaisesti OrPon cup-taipaletta.

Syksyllä joukkueen kohokohta oli ehdottomasti Challenge Cup -ottelut kroatialaista ZOK Rijekaa vastaan.  Näissä kahdessa pelissä pelaajisto kasvoi monta senttiä henkisesti ja taisteli todella urhoollisesti.  Millekään huonolle joukkueelle OrPo ei taipunut, Rijeka eteni lopulta Challenge Cupissa 16 parhaan joukkoon.

Mestaruusliigassa OrPon sijoitus on viides.  Tämä on erittäin kova pettymys.  Tästä kannan luonnollisesti päävalmentajana vastuun ja koitan analysoida mahdollisimman tarkasti mikä meni valmennuksellisesti pieleen.  Myös pelaajisto ja seuraorganisaatio tekevät varmasti analyysejaan omasta toiminnastaan. Kausihan oli erittäin rikkonainen kokonaisuudessaan.  Loukkaantumiset kuuluvat urheiluun, mutta joskus toivoo että rajansa kaikellakin.  Valmentajana minun kuuluu analysoida, onko harjoittelulla ollut osuutta niihin vai johtuvatko ne muista tekijöistä.  Harjoituksia, joissa koko joukkue oli periaatteessa käytettävissä on koko kauden aikana takana vain yksi kappale.  Viimeinen uusi pelaaja tuli joukkueeseen vuoden vaihteessa.  Tammikuun ja hieman helmikuun alkua pystyimme tekemään seitsikkoharjoittelua, kunnes taas erilaiset vaivat pistivät palettia uusiksi.  MUTTA myös muilla joukkueilla on omat ongelmansa.  Osa selättää ne paremmin, me emme siihen tällä kertaa pystyneet.  Siinä mielessä selittely on aina turhaa.

Iso kiitos seuran taustajoukoille, talkooväelle ja yhteistyökumppaneille.  Teidän ansiostanne tämäkin kuoppainen matka oli mahdollinen.  Toivottavasti uskoa ja halua tehdä töitä orivesiläisen lentopallon eteen löytyy jatkossakin, tämän hetkisestä pettymyksestä huolimatta.

Kiitos myös niille faneille ja kannattajille, jotka ovat jaksaneet tukea niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Teistä on iso apu joukkueelle.

Taisin kirjoittaa kausijulkaisuun, että yksi hienoimmista asioista urheilussa on tunne.  Tällä hetkellä tuo tunne ei ole todellakaan mukava, mutta toisaalta muistuttaa siitä että tässä on täydellä sydämellä mukana.  Toivottavasti tämän pettymyksen jälkeen seuraava ilonhetki tuntuu entistä hienommalta.

Hyvää kevättä kaikille!

-Tumppi-